Väkivaltaa määriteltäessä ei ole oleellista, onko se emotionaalista tai fyysistä ja siksi tulee kriminalisoida kaikenlainen perhesuhteissa tapahtuva väkivalta. Pakottava kontrolli on väkivaltaa, joka muodostuu prosessimaisesti lukemattomista alistavista, painostavista ja kontrolloivista teoista. Tekojen avulla pyritään murtamaan perusteellisesti toisen ihmisen toimijuus ja kaventamaan uhrin elintilaa. Väkivallan tekijöitä saattaa olla useampi, sillä uhri saattaa kokea pakottavaa kontrollia perheensä, yhteisön tai puolisonsa toimesta.
Pakottavan kontrollin yksi ilmenemismuoto on kunniaan liittyvää väkivalta. Sitä esiintyy erityisesti yhteisöissä, joissa perheen ja suvun kunnian nähdään määrittyvän sen jäsenten käytöksen, erityisesti tyttöjen ja naisten, siveellisyyden kautta. Poikkeaminen hyväksyttynä pidetystä käytöksestä tuo häpeää koko suvulle. Kunniaan liittyvän väkivallan muotoja ovat esimerkiksi tiukka liikkumisen, ystäväpiirin tai pukeutumisen rajoittaminen, taloudellinen väkivalta, tahdonvastaiseen ulkomailla oleskeluun pakottaminen, pakkoavioliitto, uhkaus jakaa arkaluontoisia kuvia tai levittää mainetta mustamaalaavia huhuja ja fyysinen väkivalta. Kunniaväkivaltaan liittyen on huomioitava, että tekijä voi itse voi myös olla pakottavan kontrollin uhri.
Suomi on sitoutunut kansainvälisin sopimuksiin, joiden tavoitteena on suojella lapsia ja naisia mm. pakottavalta kontrollilta. Suomessa vuonna 1991 voimaan tullut YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus ja 1.8.2015 voimaan tullut naisiin kohdistuvan väkivallan sekä perheväkivallan ehkäisemistä ja torjumista koskeva Euroopan neuvoston yleissopimus (nk. Istanbulin sopimus) edellyttävät lainsäätäjiltä ja -toimeenpanijoilta aktiivisia toimia mutta useiden arvioiden mukaan toimet Suomessa ovat olleet riittämättömiä. Esimerkiksi Euroopan neuvoston naisiin kohdistuvan väkivallan ja perheväkivallan torjunnan asiantuntijaryhmä (GREVIO) mukaan Suomen lainsäädäntöä ei voida pitää riittävän kattavana psyykkisen väkivallan kriminalisoimisen suhteen. Istanbulin sopimus myös velvoittaa sopimusvaltioita keräämään luotettavaa laadullista ja määrällistä tietoa naisiin ja tyttöihin kohdistuvista väkivallan muodoista mukaan lukien kunniaan liittyvä väkivalta, mutta kunniaan liittyvän väkivallan yleisyydestä ei ole kattavia tilastoja.
Seuraavat asiat ovat huomioitava, kun lainsäädäntöä kehitetään:
- Kunniakäsityksiin liittyvät rikokset tulee määritellä lain tasolla tarkemmin erillisrikoksena.
- Kunniaan liittyvään väkivaltaan liittyvä laiton uhkaus ei voi olla asianomistajarikos, koska tällöin voi asian käsittely päättyä siihen, että uhri peruu rikosilmoituksensa tai ei vaadi tekijälle rangaistusta.
- Kunniaan liittyvään väkivaltaan liittyviä lähestymiskieltoja on ajateltava laajemmin, sillä lähestymiskielto on usein tehoton suojaamisen menetelmä tilanteessa, jossa uhrin valvontaan ja väkivallalla uhkaamiseen osallistuu useita sukulaisia.
- Velvollisuutta ilmoittaa epäillystä lähisuhdeväkivallanteoista poliisille tai muille viranomaisille on systemaattisesti lisättävä, sillä muutoin lähisuhdeväkivallan muodot jäävät suurelta osin piilorikollisuudeksi. On määriteltävä, missä vaiheessa väkivallan hiljainen hyväksyntä, on osallistumista pakottavaan kontrolliin.
- Suomessa olisi voitava langettaa yksityisoikeudellisena keinona suojelumääräyksiä tilanteissa, joissa on painavat syyt epäillä, että henkilöä uhkaa kohdemaahan lähettämisen jälkeen tahdonvastaiseen ulkomailla oleskeluun pakottaminen, silpominen, koulunkäynnin lopettaminen tai avioliittoon pakottaminen. Määräysten rikkominen tulisi kriminalisoida ja teosta voida tuomita vankeutta.
Lähteet:
https://www.riku.fi/erilaisia-rikoksia/kunniaan-liittyva-vakivalta
https://poliisi.fi/kunniavakivalta
Pakottava kontrolli Salmi_Iinamari_maisterintutkielma_2023
Taustamuistio pakottavan kontrollin kriminalisoinnista Ihmisoikeusliitto, Amnesty International Suomen osasto sekä Monika-Naiset liitto
Sara Al Husaini: Huono tyttö
Elina Hirvonen & Ujuni Ahmed: Tytöille, jotka ajattelevat olevansa yksin.